Välikysymyskeskustelu tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta 18.2.2015

Ruotsalainen eduskuntaryhmä, ryhmäpuheenjohtaja Mikaela Nylander

 

Arvoisa puhemies,

On syytä heti aluksi muistuttaa siitä, että hallitusohjelmassa on selkeät kirjaukset lukio-opetuksen saavutettavuuden turvaamisesta.  Haluamme myös Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puolelta tehdä täysin selväksi, että emme kannata koulutuspolitiikkaa, joka merkitsee sitä, että lukioikään tulleet nuoret joutuvat muuttamaan kodistaan opiskelemaan keskuspaikkakunnalle.

Ammatillista koulutusta koskevat hieman toiset kriteerit, mutta lukioiden osalta lähtökohtana pitää olla, että oppilas asuu kotona.

Tiedämme kaikki, että hallitus on osana julkisen talouden tasapainottamista päättänyt kaikkiaan 260 miljoonan euron koulutussektoriin kohdistuvista menoleikkauksista. Miten niistä tulikin näin suuret ja tuntuvat?

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on aina vuoden 2011 vaikeista hallitusneuvotteluista saakka korostanut pitkäjännitteisen talouspolitiikan tarvetta. Sopeutus on mieluiten tehtävä asteittain siten, että vaikutuksia voidaan pehmentää jakamalla ne pidemmälle aikavälille. Nyt tapahtui valitettavasti niin, että menetimme lähes puolet vaalikaudesta, koska kaikki hallituspuolueet eivät halunneet kohdata talouden realiteetteja.

Kukaan ei pidä koulutussektorin leikkauksista. Historiankirjoituksesta oikean kuvan saamiseksi on kuitenkin syytä todeta, että kyseessä ei suinkaan ollut nykyinen kvartetti, vaan 260 miljoonan euron leikkauksista päätti sekstetti. Ei Vasemmistoliitto eivätkä Vihreät lähteneet hallituksesta näiden leikkausten vuoksi. Sekä Paavo Arhinmäki että Ville Niinistö olivat mukana sekstetissä, kun rakennepäätös tehtiin.

Arvoisa puhemies,

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmisteltu toisen asteen koulutuksen rakenneuudistus. Uudistuksella halutaan luoda koulutuksenjärjestäjille edellytyksiä vastata väheneviin resursseihin. Jotta sekä laatu että saavutettavuus voitaisiin taata talouden ollessa nyt tiukalla, järjestäjärakennetta on tarkisteltava – samoin kuin rahoituksen periaatteita. Lakipaketti on parhaillaan sivistysvaliokunnan käsittelyssä.

Vaikka koulutusresursseja leikataan huomattavasti, paikallistasolla tai kouluissa ei pidä heittää kirvestä kaivoon. Kuten ministeriössä korostetaan, koulutuksenjärjestäjä ratkaisee lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten määrän. Lainsäädännön tavoitteena on vahvistaa koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä ”siten, että ne kykenevät järjestämään laadukasta koulutusta myös sellaisilla alueilla, joilla väestöpohja on muuta maata pienempää”.

Nyt tarvitaan paikallistason aktiivista yhteistoimintaa niin, että koululaitoksemme pääsee vahingoittumattomana vastarannalle. Tarvitsemme rohkeita alueellisia verkostoratkaisuja, joissa keskitytään kahteen perustekijään: laadun ja saatavuuden turvaamiseen. Jokaisesta eurosta pitäisi jäädä suurempi osa opetukseen hallintoa tehostamalla.

Tämä koskee koko maata, mutta myös maamme ruotsinkielistä koululaitosta. Koulutustarjonnan ja koulujen laatuerot eivät saa kasvaa. Kattavuus on ollut ja on meidän vahvuutemme.

Arvoisa puhemies,

Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu. Tuoreen OECD:n raportin mukaan jopa 69 prosenttia toisen asteen opettajista kokee, että heidän työtään ja ammattiaan arvostetaan yhteiskunnassa. Tätä meillä ei ole varaa hukata. Motivoitunut opettajakunta on paras tae siitä, että suomalainen koulu voi olla jatkossa myös kansainvälisesti esikuvana.

Nyt koulutukseen tehtävät leikkaukset ovat tuntuvia. Tämän vuoksi on sanottava suoraan, että seuraavalla vaalikaudella koulujen on kaikilla asteilla saatava työrauha.  Ei lisää leikkauksia! Sen sijaan meidän on keskityttävä sisältöön – uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön, ja tämä vaatii paljon kaikilta toimijoilta. Tämän lisäksi uudet järjestämisluvat tulee hakuun ja tullaan myöntämään vasta seuraavalla kaudella.